Talvi se viimein - Viikate

Talvi se viimein perille löysi

Tallaamaan tuttuja tienoita kai

Talvi se viimein perille löysi

Latomaan keloja poikittain

Pihalla ulvoo se hyisin viima

Nurkissa väljissä huhuilee

Hornan tuuli kuin jäinen kiira

Hellasta tuletkin peittelee

Kuitenkin katosta roikkumaan pantu pois

Vaijan taitama himmeli on

Talvi viimein perille taisi

Tuomaan juhlan talohon

Miehen mittainen kinos jo peittää

Seiniin puisiin nojailee

Miehen pikkuisen syrjään heittää

Hirsiä harmait' kun syleilee

Hankia moisia nähty ei olla

Seuduilla näil vuoskymmeniin

Hanget moiset suosiolla

Omaan rauhaansa jätettiin

Vaan keskellä nietosten yksinään

Lyhde laitettu linnuille on

Nyt hanget korkeat suosiolla

Talon rauhaa suojelee