Musta kuin puku - Viikate

Ryöstin morsiamen

Niin ryöstin, en aio palauttaa

En myöskään lemmen ikitammen kuoreen

Lupauksia upottaa

Musta kuin puku jääneen sulhasen

Musta ja sopimaton

On marssiaskel, lyönti sydämen

Jota käyvät kantapääni

Vääjäämätön ääni sisälläni takoo

Vielä marssittavaa on

Hautasin hunnun alle kummun

Jonka päälle tammi varistaa

Lehtensä kuolleet, loven vuolleet

Viereen aortan

Musta kuin puku jääneen sulhasen

Musta ja sopimaton

On marssiaskel, lyönti sydämen

Jota käyvät kantapääni

Vääjäämätön ääni sisälläni takoo

Vielä marssittavaa on

Tänä yönä kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin tulet kajastaa

Kolme on soihtua ja kolme niistä ylimpänä kohoaa

Niin uskon, toivon kuin sen viimeisen

Kaivan sekaan ikitammen juurien

Tänä yönä varmuudella suden tulet kasvojamme kavahtaa!