Korkokengät - Stella

Korkokengissään yli sillan kulkee

Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu

Kaulassa merkki: syyllinen

Käsivartta koristaa arvet toisten öiden

Pakoa täältä kaivertaa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Kolme päivää aikaa on päättää

Yhä tuntee sen pojan sisällään

Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin

Syvemmälle kuin ennen pakenee

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä parantaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa

Sormellaan siihen piirtää

Silmät, nenän ja suun siihen piirtää

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Arvet yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Hänet yksin aikoo kantaa

Halki näiden öiden keinuttaa

Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään

Mytty raivoisaa voimaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunasta yötä vasten heijastuu