Kuin oikein on - Saara Aalto

Pimeys tälläinen se uutta on

Kylmä niin ja niin tyhjä, eloton

On elämämme mennyt, ja valo pois

Terve pimeys, näin sulle antaudun

Mä seurannut sua oon kuin ennenkin

Mut nyt en löytää sua mistään voi

Tää suru kovin raskas on, se nujertaa

Ääni pienoinen mulle kuiskaa vaan:

«Poissa oot, toivo myös

Luovuttaa ei saa

Siis tee kuin oikein on»

Uutta päivää en mä yössä nää

Totuuden miten voi erottaa

En löydä enää suuntaa, näin yksin oon

Kun ainut tähti olit taivaallain

Kuinka nousisin taas

Kun nousta en sun kanssas saa

Siis tee kuin oikein on

Askeleen, toisenkin

Muuta nyt en mä tehdä voi

Kuin oikein on

Kauas katsoa en saa

Muuten alkaa pelottaa

Yks henkäys vaan, yks liike vain

Askel vie seuraavaan

Näin eteenpäin mä meen

Ja niin yön haparoin

Valon että nähdä voin

Ja teen kuin oikein on

Kun aamu saa

Tajuaa selvää on ett' mikään ei oo niin kuin ennen ollut on

Ja nyt sisälläin soi ääni näin:

«Sä tee kuin oikein on»