Perkeleet - Ruoska

Se kai iski siihen liian kovaa

porautui, tuli sisään liian lujaa

Yksin istuu kanssa toisten

kavereiden samalaisten

Ei tätä kukaan suunnitellut

ehdoin tahdoin havitellut

Vaan samat on ne perkeleet

olkapäillä istuneet

Samat on ne perkeleet…

Olkapäillä istuneet…

Niin aukeaa hetkeksi taivaat ja maat

ekstaasin pumpuliin puuduttavaan

Silmien sameiden takana taas

elämä taistelee aikaa vastaan

Ei pitkä ollut aika sen

odotus päättyi pakkaseen

Keskeltä lumikinosten

näkyi käsi valkoinen

Ei sitä enää kukaan muista

on tilalle tullut monta uutta

Jotka vuoroaan odottaa

ja kaikki säilyy ennallaan

Samat on ne perkeleet…

Olkapäillä istuneet…