Paranoid (13) - Pyhimys

Mä jään seisomaan keskelle lavaa

Joku vitun kännis omaa ääntänsä avaa

Luuli kai et toive konserttii tuli

Mun sanotuksii suli, mut nyt röökil vaa ravaa

Me voitais käyttää vähän tiheempää haravaa

Tai viel parempi käykö et kahestaan karataan?

Ei siin taitais edes saranat narahtaa ku oltais jo toisaalla

Esirippu valahtaa alas

Mä oon pyhä mies menkää vittuun mun alttarilt

Nimmari sun tissiin vaikken näytäkkää salkkarilt

Hiekka hampaissa rouskuu

Ei se vedenpinta ammeessa kusemalla noussu

Oon seepra viivakoodilaitteessa

Toistan tyhjät lupaukset taas tammikuun taitteessa

Kaappijuopolla on hyvin pullot uunissa

Tehny vitusti duunii ettei tarvis käydä duunissa

Mut on moodis et oon kadottanu tatsini

Snortannu satsini, missannu matsini

Hei, mis on se maksimi?

Miten ois kesälevy biiteissä Aksimi?

Näät sä mun katseeni?

Ei paljon kurotella taivaita

En osaa arvostaa ketää muita ku sairaita

Selittäkää nyt noille lapsille jokaiselle

Miks pelle, näyttää tänään näin kiukkuselle

En osaa vaan olla

Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla

Mitä valtavampi luku pankilla

Sitä hankalampi vankila

En osaa vaan olla

Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla

Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä

Sitä vähemmän vastaväitteitä

Ei voi itellee ku nauraa

Mä oon tässä, mut en tuu olee kauaa

Eikä kukaa mua tänne kaipaa ku vanhus (taakka)

Tuu vaihtaa mun vaippaa

Ja laita eteen mitä vaan

Jos se tuskaa helpottaa nii kyselemättä nappaan

Hajuton, mauton, väritön, alle auton meen

Jaksa en ees itteeni tappaa

Ei oo omatuntoo

Ei mitää peruskuntoo sisältä reikiä puhkoo runkoo

Rautalanka kädes katon pupilliin urpoo

Mut ei se vittu tajuu, ennenku turpaan murjoo

Numeroks syntyny, kultaan kyltyny

Pehmopylly nyt hurjaks vähän yltyny

Ällötän itteenikin, ällötät mua, ällötän sua, kärsitään toisiamme pikemminkin

En osaa vaan olla

Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla

Mitä valtavampi luku pankilla

Sitä hankalampi vankila

En osaa vaan olla

Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla

Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä

Sitä vähemmän vastaväitteitä

Silmät selällään, en osaa levähtää

Räppään jotain vitun peräkylän venäjää

Niskat nyrjähtää, aivot revähtää

Tää on painajainen ja pian me herätään

Jotain terävää, puren kieltä

Viillän rintaa, veri virtaa pintaan — elämää

Lasi helähtää, hetken enää pelätään

Hetken vielä hengitän, ulos ja sisään