Angervotien ajattelija - Pyhimys

Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa

Suolanen sade kulmat kurtistaa

Ja ku tammen takaa, feromoni, ekstaasi

Näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani

Taas kerran sohvalle soikion suljin

Sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin

Ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas

Murran puolet valmiista hedelmävaakaan

Annan sulle painavamman palasen

Paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen

Angervotiel en enää yksinkää oo yksin

Ei mul oo yhtään mitään, voinko kanssas jakaa sen?

En omista omaisuuttani, se omistaa mut

Painajaisten rajalla pahimpia on aamut

Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu

Tunteet, ne on tuskaa

Tyytyväisyys on vaan laskettu onni

Mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin

Jo unohtunu rytmi herättää zombin

Ajattelijalla toinen aivolohko onkin

Kas, voin kaavani heivata

Neuroosiketjuni keskeltä leikata

Naps, voin haavani teipata

Ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata

Tää sama yksiö suurempi on

Nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution

Äänettä muodostan huulille huulion

Se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on

Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla

Mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla

Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista

Jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista

Tuikkivat tähdet mua odottaa saa

Kohti meen toista niin porottavaa

Oma aurinko oikee oma opo

Oma ilman omistusta, oma ilman logoo

Oma niinku oman itseni annan

Miehel ei oo maata, meri omistaa rannan

Hiekanmuruilla on yhteinen puu

Metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu

Mä istun uupuneena sohvan pohjalla

Mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan

Mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo

Opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla

Samal ikkunalaudalla eri mies

Samalta se näyttää mut tiessään on ies

Se karisteli kivet harteilta pois

Ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois