VANKILALAULU - Popeda

Jo yö on tullut vankilaan

On pakko mennä nukkumaan

Niin minäkin siis punkkaan, käyn ja siellä -nukun

Käy oudot väreet rinnassain

Mä väärinkö siis silloin tein, kun viiden miehen hengen vein?

Mä olen viaton, mut arpa kohtalon, mua kohtaan oli armoton

Mä vielä hyvin muistan sen

Kun olin vasta kahdenkymmenen

Ja pojat sanoi: «Sulla on liian suuri pää!»

Mä en sitä voinut ymmärtää

Joten haulikkoni esiin tempaisin

Sen noin viisi kertaa laukaisin

Ei noussut yksikään

Mä en tuntenut mitään

Ja samantien jo minut vangittiin

Sellin Hämy seuranain

(«Päivää, nimeni on Hämy Selli»)

Mä unessani tyttöäni kaipaan

Mä olen viaton, mut arpa kohtalon kiven ensimmäisen heitti

-ohimoon