TYÖTÖN KUMMITUS - Popeda

Mä kerran horjuin kotiin, oli myöhäinen ilta

Öljylamppuun tulen tuhersin

Takka lämmön antoi, paloi piipussa kilta

Kai keinutuoliin hetkeks torkahdin

Koska siitä säpsähtäen

Mä ylös ponkaisin

Ja omituista kummajaista silmiin tuijotin

Tää istui ihan hiljaa, ja katsoi takaisin

Mun mieleeni toi ujon kamelin

Hiljaisuutta kesti kai minuutin kaksi

Mä henkäisin ja piinan katkaisin

Mut mönkiäinen muuttui vain pelokkaammaksi

Kun henkilöllisyyttään kysäisin

Yhtäkkii laulamalla

Tää alkoi kertoa

Kammottavaa tarinaa, jol ei oo vertoa

Edessäni itki työtön kummitus

Ei yhdellekään ollut kauhistus

En enää keltään saa niskavilloja nousemaan

On haamuilu jähmeää

Ei tunnu miltään

Jos yhdyn mä ulvomaan

On holveissa tympeää

Aikuiset ei usko

Muuhun kuin mammonaan

Lapset vetää kamaa

Tai palvoo saatanaa

Kaupungeissa valot palaa, paukkuu, rämisee

Ja yötä päivää auki on TV