On aika itsekin lohduton - Mustan Kuun Lapset

Ovat siinä kuin kaksi marjaa

Jumala ja saatana

Katselevat likaista karjaa

Joka juoksee vauhkona

Vääntävät kättä kumpi saa

Meidät unohtaa

Kesken matkaa luovuttaa

Lapset hukuttaa

On surun taakka raskas kantaa

Suru lämmin ja ajaton

Ei aika haavoja voi parantaa

On aika itsekin lohduton

Kelmeän valon kuutamo antaa

Yksin pimeässä kulkevalle

En kai syntynyt joukkoon tuohon

Karjalaumaan katseen alle

Talvisen tien kuolema kulkee

Kylmin käsin lapset hukuttaa

Haudalla hymyilevät kaverukset

Toisiaan selkään taputtaa