Tunnelin päässä - Mikael Gabriel

Taas parran ajoin, takas parrasvalois\nDallaan paljain jaloin, Suomi täyn Halla-Ahoi\nMä puhun asioist, niinku ne on\nTää on mitä must on jäljel ku mä riisun egon\nSe on totuus mitä kannat mukan su lopus\nSe on se tunne kun se oikee sun kohalle osuu\nMä käytän järkeeni mut kuuntelen sydänt\nMaailma on nii paha et se turmelee syväl\nJa kylmät väreet koitan tuntee ne yhä\nTuntee sen hyvän, sen kielletyn ja pyhän\nMul on, nyt jotain mitä odottaa\nEn haluu palasii täst vaan tän kokonaa, oon kotona\nMun silmät alkaa tottuu pimeään\nJa tunnelin pääs on valoa\nMut se alkaa näyttää junalta\nJos loppu saapuu niin se saa mut kiertää\nEn oo valmis lähtemään\nKu tunnelin pääs voi ol mitä vaan\nJa ku puist tippuu lehtii, vedet jäätyy\nTehtii mitä tehtii, mentii väärään suuntaa, piti kääntyy\nVauhtii ehkä liikaa, en kuulu teidän liigaan\nEi meil oo ees tasa-arvoo tai mitää yhteistä viivaa\nKaapit tääl pölyy ku en oo viikkoi ollu himas\nOllu taas niin korkeel, ollu lentokonetilas\nTaas niin tuttuu ettei uni tuu, ei pysty nukkuu\nJa elämään on helppo hukkuu\nSiks piti löytää jotain mikä pitää pinnal\nMä en saanu unta illal, mä maksoin siit hinnan\nTää vei mun voimat ja vie vielä enemmän\nOlin valmiin antaa kaiken pois\nTai kaiken menettää\nMun silmät alkaa tottuu pimeään\nJa tunnelin pääs on valoa\nMut se alkaa näyttää junalta\nJos loppu saapuu niin se saa mut kiertää\nEn oo valmis lähtemään\nKu tunnelin pääs voi ol mitä vaan\n(Mun silmät alkaa tottuu pimeään)\n(Mun silmät alkaa tottuu pimeään)