Soittajan laulu - Mamba

Kun kolmetoista vuotiaana hammastuet suussa

Sain ensimmäisen sähkökitaran

Päätin että jos vain joskus opin soittamaan,

Soitan rokkia aina vaan.

Kaikki illat harjoittelin, ja paremmaksi tulin

Mutta hyväksi en milloinkaan

Sanat lauluihin keksin itse tietenkin

Ja huoneessani pidin konsertin

Melkein kaksi vuotta harjoittelin enkä suotta.

Opin kolme sointua ja rokkisoolon.

Sitten päätin ostaa uuden rikkenpakkerin ja Tutustua muihin soittajiin.

Tahdoin bändin perustaa ja päästä soittamaan

Laulujani levyllekin laulamaan,

Tahdoin tulla kuuluisaksi rokkibändin laulajaksi,

Vaikken oikeastaan ymmärtänyt miksi.

Se kaikki kävi niin ehkä liian nopeasti,

Sain itselleni bändin, pääsin levyttämään asti,

Kun yhtäkkiä meistä tuli tähtiä

Ja saimme kaikki paljon tyttöjä.

Keikkapaikoilla, niin paitsi Juvalla,

Meitä muistettiin muhkealla kirjekuorella.

Me kiersimme tän maan.

Soittamalla vaan.

Ei onni tuntunut päättyvän milloinkaan.

Mut ei se kestänytkään, se riemu, ikuisesti.

Nyt on kaikki toisin aivan kertakaikkisesti.

Oli suuri suosiomme niin kuin tähdenlento vaan,

Ei meitä kaipaa täällä enää kukaan.

Se lyhyt basisti on alkoholisti

Ja rummunsoittaja on postinkantaja.

Itse olen veloissa ja peloissani niin.

Sain Nilsiästä kortin, jossa kysyttiin

Että «koskas isi tulee pikku Liisaa katsomaan.

Täällä äitikin jo odottelee hermostuksissaan»

Enkä pääsee nukkumaan, koska lähden kulkemaan.

Tyttöystäväni auttaa mua pakkaamaan.