Onnea - Maija Vilkkumaa

Näytän lipun

Olen pannut kaikki nesteet pieneen pussukkaan

Portin läpi luimistelen

Ei se piippaa, viimeks oli vyö

Seurueita konjakilla, minä menen yksin kahvilaan

Minä tarvin humalalle suojapeiton, pitää olla yö

Sinä väistät kosketusta

Keittiössä katsot lattiaan

Niin mä olen rasittava, sulkeutunut, tahdon aina vaan kaiken

Slovareita kasetilla, loppuillan jossa suudellaan

Koiranputki viidakoita, maailmanrauhasessioita ja

Tietenkin onnea

Oli pakko saada

Panin arvat taskuun ja juomat laskuun

Huusin, ettei mua mikään kaada

Onnea, mikä on sen taksa

Sille pystytät salkoo rystyset valkoisena

Kunnes et enää jaksa

Tiedän miltä tuntuu laskeutua aina uuteen kaupunkiin

Etsii pankkiautomaatti, ottaa ehkä taksi keskustaan

Sinusta en tiedä mitään vieläkään vaan menen paniikkiin

Törmään sähkökilpees niin kuin lintu lentokentän ikkunaan

Sinä väistät kosketusta, muistan kun sä painoit lattiaan

Juhlatilan komerossa rakastin sua niin kuin en ketään koskaan

Kone nousee, huudan villatakin hihaan «Joku auttakaa!»

Hän hävii, mutta hitaasti, hän vajoo vieraiksi kasvoiksi kohinaan

Onnea oli pakko saada

Panin arvan taskuun ja juomat laskuun

Huusin, ettei mua mikään kaada

Onnea, mikä on sen taksa

Sille pystytät salkoo rystyset valkoisina, kunnes et enää jaksa

Onnea

Onnea