Kova Maa - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Yli metsän, pellon kirkonkellot

Ne kumeana kaikaa sunnuntain

Mustissaan oli pappi ja suku

Mutta joku siitä haudalta puuttui kai

Vanhempi veli meni rankamettään

Eikä se joutanu saattelemaan

Isä oli toiselle antanu talon

Toiselle jäi vain kova maa

Kylmä ja kova maa

Mun kotimaa, isieni maa

Karu kansa ja kova maa

Mun oma maa

Kuunnelkaa, kun se laulaa

Kanttori veisaa kun arkussa vainaa

Vanhalla kirkolla siunaillaan

Pitkin mäkeä on saattoväkeä

Ämmien joukossa kuiskaillaan

Tuli rankakuormalla mustalla ruunalla

Ruumishuoneen risteykseen

Nähny ei kettään, kääntyi mettään

Eikä se katsonut taakseen

Kylmä ja kova maa

Mun kotimaa, isieni maa

Karu kansa ja kova maa

Mun oma maa

Kuunnelkaa, kun se laulaa

Pantiin multiin, kotia tultiin

Siinä se on ja se piisaa

Yöt on öitä ja päivät on töitä

Talvella kuolleita muistellaan

Mutta illan hämärässä kumminkin

Sillä veljellä polttaa rintaa

Se ruusupensaasta oksan taittaa

Pimeän tullen katoaa

Kylmä ja kova maa

Mun kotimaa, isieni maa

Karu kansa ja kova maa

Mun oma maa

Kuunnelkaa, kun se laulaa

Kylmä ja kova maa

Mun kotimaa, isieni maa

Karu kansa ja kova maa

Mun oma maa

Kuunnelkaa, kun se laulaa