Tuonelan koivut - Kotiteollisuus

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille, helmoilta

joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin