Kultanainen - Korpiklaani

Mitähän tuostakin tulevi, tulenhengen helpehistä?

Takoiskun tuoksinasta, vasarasta vaskisesta?

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni

Hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko

Helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen

Säihkyvämpi aamunkoittoo, maailmoja kestävämpi

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni

Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Pakisevat yhdet paljon, toiset tyhjiä panevat

Arvelevat vaimoani, kadehtivat kultiani

Huhuilevat hulluksikin, ja mielipuolena pitävät

Kansa kulta miulla ompi, vaimo vahva vaskest' luotu

Ei hän ilmoisna ikänä Kultanainen kaunoiseni

Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni

Hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko

Helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi

Tämä naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen

Jätä hän ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni

Tajuan nyt senki viimein, nyt sen kaiken ymmärränki

Otan rauan, temmon tulta, turmioksi kultanaisen