Vanhaa suolaa - Kaija Koo

Tuli siivous päätökseen, helpommin hengittää voin

Lattialle pudonneen sormuksen mustaan nieluun imuroin

En nimestäsi enää saa selvää alta pinnan tummuneen

Se kaiverrettiin pysymään minuun ja sormukseen

Paljon meni nieluun sen, vietot joulunpyhien yhteisten

Pölypussissa nyt juhlaa korkeaa ja mieltä matalaa, nyt kannan roskikseen

Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee

Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat

Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen

Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee

Pujotit sormeeni sormuksen ja lupasit: tulen muita ennen

Ja pappi sai kahvia juodakseen

Me leikittiin pyhäkoulua aikuisten, leikkiä isojen lasten

Tuli siivous päätökseen, minä meitä muistelin

Ajan mittaan himmenin, ohueksi lailla siluetin, minä kalpenin

Sanoit saaneesi enkelin, siiveniskuin hiljaisin pois lentelin

Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee

Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat

Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen

Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee

Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen

Minä rakastuin vain ihmiseen

Minä luulin laastarisuhteen sut ehjäksi korjanneen

Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen

Kyllä se kirvelee

Taisit viimeksi mua rakastaa, kun kreppirauta hiukset kihartaa

Ja likkakaverit kasarityyliin kietoitui sifonkiin, siitä on aikaa

Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee

Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat

Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen

Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee

Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen

Minä rakastuin vain ihmiseen

Minä luulin laastarisuhteen sun ehjäksi korjanneen

Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen

Kyllä se kirvelee