Suurin Ajatus - Julma Henri & RPK, Julma Henri, RPK

Tienviitan halaajat riitelee ovella

Viisasta apinaa, psykedeeliomenaa

Eivät pääse sisään edes ovesta

Yksi pitäisi valita

Seison kaikkeudessa, totuudessa

Miten minä itseni jakaisin?

Sisällä ja ulkona

Miten sen sanoilla kuvailisi?

Sanoilla kuvaan sanoinkuvaamatonta

Koitan pukea sitä sanoiksi

Yksi ja ainoa, totuus ykseys

Absoluuttinen

Ja vain hetki

Kun se repii sanojeni saumat

Karkaa minulta ja sanoilta

Sanojeni kanssa

Edessä liian suuren

Mitä painavammin pimeyteen vajoan

Sitä korkeammalle henkeni haluaa

Ei ole enää merkitystä sanoilla

Sinua pyydän sanojen takaa

En näe silmillä

Pysty sitä paljastamaan

Siellä sisällä

Kuka sen tuntee ei pelkää kuolla

Ikuisesti muuttuva muuttumaton

Totuus ja kasvu, muutos ja rakkaus

Perusolemus ja voima, rakkaus ja tahto

Tyyneys, alistuvuus, vapaa riippuvuus

En minä elä, elämä elää minussa

Luottamus ei horju ja äly ei ymmärrä

Sitä on minussa se pyrkii rajan yli

Maailmaan, kosketuksiin itsensä kanssa

Elämäni on pyhiinvaellusmatka

Jossa karistan sitä kahlitsevia kerroksia

Solujensa summa, kaikkeus kumarran

Korkeinta tajuaa ja tarkoitusta

Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle

Henri, ota vain se mitä tarvitset

Älä ota mitään muuta

Et tiedä kelle se on tarkoitettu

Jokaisen tarpeeseen on täällä tarpeeksi

Mutta ei jokaisen ahneudelle

Lapsiltasi tämä maa on sinulla lainassa

Ennen kuin on myöhäistä tee jotakin

Matkalla sinne, olet jo perillä

Pinnalta happea nappaa

Huipulla hetken lepäät

Kunnes on aika mennä takas hommiin

Ei ole epäselvää mitä pitää tehdä

Totuuden hengen lihaksi, tulen todeksi

Tänne minä kuolin, täällä minä synnyn

Otan mielen käyttöön, sukellan takas uneen