Kauriinsilmät - Johanna Kurkela

On metsäkauris ihana

Sen katse sielun vie

Niin ilman vaihtoehtoja

Käy lehtoon neidon tie

Vaan kaurista et tavoita, et sitä enää nää

Vain varjot puissa vaeltaa ja lehdet väräjää

Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs

Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs

Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin

Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin

Sen metsäkauriin takia on monet lähteneet

Ja lehtometsän hämärään on sielun hukanneet

Kaurista ei tavoittaneet, sen varjon näki vaan

Ja tuulen tunsi ihollaan, se kantoi tuoksut maan

Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs

Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs

Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin

Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin Sä, miksi minuun katsoitkaan,

kauriinsilmilläs

Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs

Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin

Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin