Laura Häkkisen silmät - J. Karjalainen

Ystävät mua kuunnelkaa

Ja mukanakin laulaa saa

Kun kerron teille pienen tarinan

Tää on laulu Laura Häkkisen

Ja silmien niin sinisten

Oli juhannus ja siitä aloitan

Mä ikkunasta hänet näin

Kun keikkabussiin hetkeks jäin

Tää juttu sattui Järvilavalla

Hän seisoi ihan yksinään

Laiturilla mietteissään

Mikä juhla se on sillä tavalla

Mä menin päähän laiturin

Ja hyvät jussit toivotin

Hän kasvonsa käänsi minuun päin

Silloin näin mä kirkkauden

Jota olevankaan tiennyt en

Ja kouristuksen tunsin syömmessäin

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Ei minua hän tuntenut

Eikä oikein uskonut

Kun sanoin että soitan bändissä

Mä sanoin «Soitan kumminkin

Beibi menen sekaisin»

Hän sanoi «Taidat olla kännissä»

En ollut enää ollenkaan

Olin tokkurassa muuten vaan

Mulle riitti loiste silmien

«Nähdään päässä laiturin

Keikan jälkeen» ehdotin

«Nähdään vaan» hän sanoi hymyillen

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Keikka alkoi yks ja kaks

Eikä tullut paljon kummemmaks

Onneks se loppui lyhyeen

Sinisilmääni mietin vain

Mä katseellani häntä hain

Pian tahdoin hänet nähdä uudelleen

Mä jengin läpi kiirehdin

Takas päähän laiturin

Ja odottelin sydän pamppaillen

Siihen tuli jotain porukkaa

Nimmareita jaagaamaan

Mut ei koskaan Laura Häkkinen

Mä olin epätoivoinen

Mä etsin alta koivujen

Mä pyörin eessä nakkikojujen

Mä siinä melkein turpaan sain

Kun tyttöäni turhaan hain

Ja varkain valkes aamu kesäinen

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Stade sanoi «Lähdetään»

Mä sanoin «Menkää, tänne jään»

Ja istuin takas päähän laiturin

«Mä en lähde minnekään

Mul on juttu meneillään»

No Stade sano «Mä poltan Camelin»

Silloin vanha järkkäri

Näki minun hätäni

«Arvaan ketä ootat» alkoi hän

Kylmä karsi ruumistain

Kun kertomuksen kuulla sain

Näin miehen kyyneliään pyyhkivän

Oli siitä vuotta kymmenen

Kun järveen kesken tanssien

Hukkui nuori Laura Häkkinen

Sen jälkeen joka juhannus

Näin loppuu tämä kertomus

Nähty oli loiste silmien

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen

Hän oli kaunis kaunis niin

Mun silmät peittyy kyyneliin

Aina kun mä häntä aattelen

Niin sinisinä järven veet

Ei ole koskaan loistaneet

Kun loisti silmät Laura Häkkisen