Kurjet - Ismo Alanko

Kullankeltainen on maiseman pinta hiljainen

Sen alla väreilee, sen alla järisee

Sen alla elämä on vaaraa

Oudon ryppyinen on järven pinta murheinen

Mä tahdon hukkua sen öiseen pehmeyteen

Huumaavaan kauneuteen

Niihin aikoihin kun kurjet suutelee

Niihin aikoihin sammutan auringon

Suljen kuin television sen pois

Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan

Kurjen suudelmaan mä heräsin unta kaipaamaan

Mä tahdon hukkua sen soiden pehmeyteen

Silmien kosteuteen

Niihin aikoihin kun kurjet suutelee

Niihin aikoihin tuijotan liekkeihin

Taustalla kuulen äänet kaupungin

Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan