Suljetun osaston astronautti - Eleanoora Rosenholm

Olen tyttö astronautti, joka pillereitä nautti

Purkillisen oloon alakuloiseen

Kukaan tahtonut ei mua siks lensin linnunradan luo puuteripilveen

kokaiininvalkoiseen

Nyt halaan kuuta, Saturnusta, Plutoa ja Uranusta

Olen tyttö astronautti joka uudestaan palaa aina sidottuna suljettuun osastoon

Ei pakkopaita morsiusmekko oo

Hoitajat sanoo mulle «soo-soo-soo»

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin

Varastin mä auton, ideahan oli mauton, ajoin jalokiviliikkeen ikkunaan

Vilkut kulman takaa kaartoi, virkavalta liikkeen saartoi, maijaan käsiraudoin

näin mut kannetaan

Asemalla revolverin otin ylikonstaapelin, Magnumilla ihmisiä uhkailin

Poliisia jalkaan ammuin, vessaan juoksin sinne sammuin, putkan seinustalta

viimein heräsin

Potkin, löin ja itkin, ryömin putkan lattiaa pitkin, hampaat kaltereihin löin,

lasinsirpaleita söin, jälleen pakottivat vuodelepoon mielisairaalaan

Hoitajia purin tahallaan

Viimein vaivuttivat uneen rauhaisaan

Kunnes kotiin taas palaan on kaikki niin kuin aina ennenkin

Nyt olen pornotähti, joka Reperbahniin lähti, töihin ikiomaan lasivitriiniin

«kuolemaan on enää vartti», sanoi hoitajani Martti, osat koneeni on

loppuunkuluneet