Rajan Takaa - Ajattara

Yö oli musta

Sitä mustemmaks kävi niin

Suo kutsui kulkijaa

Käski miestä syvyyksiin

On mieron polulla paha

Siel on Perkeleen jalanjälki

Lepoon laski syntisen

Oli vuode kostea kylmä

Synnin peitto varjon heitti

Kylmä selkään iski

On hetki ennen syntymää

Ja kivet hiljaa itki

Verinen oli aamu

Peitti kasvot kristalliin

Maa kuin valkoinen sametti

Takoi muistot kylmiin kiviin

Ei vaskivyö kannattele

Rautapaita pitele

Maaemo hengen otti

Kihlojansa kysymättä